torstai 22. syyskuuta 2016

Syyspäivän tasaus tänään torstaina 22.9.2016 kello 17.21



Täällä Tatra, kuuluuko..      Kuva M af Heurlin
Ulkomaankirjeenvaihtajamme (v.t.) Markku af Heurlin on parhaillaan jossain Tatralla, josta käsin hän on ystävällisesti lähettänyt seuraavan muistutuksen huomattavasta maanlaajuisesta merkkipäivästä eli syyspäivän tasauksesta.

- - - - - - - -

Syyspäivän tasaus on tänä vuonna Suomessa torstaina 22.9. kello 17.21, universaaliaikaa eli hieman vanhanaikaisesti sanottuna Greenwichin keskiaikaa klo 14.21. Täällä Tatralla hetki  on 16.21 , koska kello on tunnin Suomen ja Baltian aikaa jäljessä. Tasauspäivinä päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Päivä hieman pidempi varsikin korkeilla leveysasteilla, koska nykyään auringonlasku määritellään siitä, kun auringonkehrän yläreuna on alittanut horisontin.
Ilta- ja aamuhämärän pituus on 42 minuuttia, ts. vuoden lyhin samoin kuin kevätpäivän tasauksena. Kesälkuun 22. päivä hämärä kestää 'tunnin ja 12 minuuttia.  Joulukuun 22. päivänä hämäryys on 58 minuutin mittainen.
Hämärä, oikeammin porvarillinen hämärä, päättyy siihen kun aurinko on laskenut 6 asetta horisontin alapuoleela. Sitten alkaa pimeys tai tarkemmin sanoen merenkulullinen hämärä, jolloin horisontin vielä erottaa ja siten tähtien korkeudet pystyy mittamaan. Tämä kestää siihen saakka kunnes aurinko on 12 astetta horisontin alapuolella.
Tähtitieteellisen hämärän aikana aurinko on 12 – 18 asetta horisontin alapuolella. Käytännössä on tällöin täysin pimeää, Kun aurinko on laskenut 18 asetta horisontin alapuolelle, tropiikissa runsas tunti auringonlaskun jälkeen, alkaa tähtitieteellinen pimeys, jolloin valaistus 1/400 000 osa siitä, mitä se on auringon ollessa horisontissa.
Hämärän aikaan ainakin kirkkaalla säällä pystyy tekemään ulkotöitä.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Klubi ke 28.9. klo 18.00: FT Virpi Lehtinen: Eugene Gendlinin ruumiillisuuden filosofia ja käytäntö

Eugene T. Gendlin
Keskiviikkona 28.9. vieraaksemme saapuu FT Virpi Lehtinen, joka alustaa fokusoinnista. Hän oli vieraanamme myös syyskaudella 2013, tarkastellen sotilasruumiillisuutta ruumiinfenomenologian näkökulmasta.

Fokusointi on filosofi ja psykologi E.T. Gendlinin kehittämä jo klassiseksi muodostunut menetelmä. Fokusoinnissa ihmisen sisäsyntyinen, usein unohtunut, taipumus kuunnella kehoaan viritetään uudelleen ja sitä kehitetään yhä hienojakoisemmaksi.

Tarkoituksena on sisällyttää kehon kuunteleminen ja tietämys osaksi arkea. Fokusointi kartuttaa itsetuntemusta, voimaannuttaa, ravitsee luovuutta ja toimii apuvälineenä työtehtävissä tai päätöksenteossa. Fokusoinnin avulla saat elämyksen omasta voimastasi: kehosi tuntee ongelman ja sen ratkaisun.Fokusointia harjoitetaan yksin, parin kanssa tai ryhmässä.

Gendlin ymmärtää kehon kantavan kaikkea kokemaamme. Keho on perustavasti vuorovaikutteinen, orgaaninen kokonaisuus, jossa henkinen ja fyysinen toimivat yhteenkietoutuneina. Merkitykset -- eli se miten me itse, maailma ja toiset meille rakentuvat ymmärrettävinä -- muodostuvat Gendlinin mukaan jo kehollisen tasolla.
Virpi Lehtinen
Gendlinin ruumiillisuuden ja merkityksen filosofia kytkeytyy saumattomasti ensimmäisen persoonan käytäntöön, fokusointiin, jossa tarkastellaan kehon sisältämiä, esijäsentyneitä merkityksiä omasta ainutkertaisuudesta käsin. Tämä kytkös tekee Gendlinin filosofiasta (länsimaalaisittain) ainutlaatuisen.



 3.11. - 8.12.2016 Virpi Lehtinen vetää Kriittisellä perusteellisemman kurssin fokusoinnista. 

Tervetuloa

 

tiistai 6. syyskuuta 2016


Klubin syyskauden avaus keskiviikkona 14..9.2016 kello 18.00:

FT Eero Ojanen: Suomi 100 -juhlavuoden ennakko: Valkoliljojen maa - Suomi


Alustuksessaan Eero Ojanen tarkastelee Grigori Petrovin klassikkoteosta Valkoliljojen maa ja pohtii asiaa keväällä ilmestyneen väitöstutkimuksensa ja näinollen myös J.V.Snellmanin ajattelun pohjalta.

Grigori Petrov (1868 - 1925) oli pappiskoulutuksen saanut venäläinen ajattelija, puhuja ja kirjailija. Joutui  1908 kirkon epäsuosioon ja menetti pappisoikeutensa. Lähti vallankumouksen melskeestä kotimaastaan Belgradiin ja kuoli Pariisissa. Valkoliljojen maa -teos valmistui 1920-luvulla, mutta saatiin suomeksi vasta 1978. Näin Petrov kirjoittaa  suomalaisen laitoksen alkusanoissa:

”Vuosina 1909 - 1910 minulla oli kaksi kertaa tilaisuus vierailla Suomessa. Tämä maa tekee ihmiseen epätavallisen voimakkaan vaikutuksen. Sen ihmiset eivät ole muiden ihmisten kaltaisia. Heillä ei ole samanlaisia ajatuksia eikä samanlaista käyttäytymistä kuin meillä; ei samanlaista elämänfilosofiaa ja yhteiselämää kuin meillä. On kuin he eivät olisi ollenkaan ”tästä maailmasta”.."


Tervetuloa

maanantai 5. syyskuuta 2016

Kristiina Graae: Ojasen Snellman



"Kaikki kirjoitettu on punnittua"

Eero Ojanen: Henki ja sivistys.
Paikallisuuden näkökulma J.V. Snellmanin ajattelussa Saima-lehden 1844–1846 Kuopiota käsittelevän aineiston valossa

Kaikki kirjoitettu on punnittua, pitkäaikaisen aihekokemuksen syventämää  ja merkityksien nyanssitkin huomioivaa ja tähän päivään uudelleen eläväksi ymmärrettyä.Tämä koskee kevään Eero Ojasen väitöskirjaa Henki ja sivistys –paikallisuuden näkökulma J.V. Snellmanin ajattelussa Saima-lehden 1844 – 1846 Kuopiota käsittelevän aineiston valossa.

Snellman-tematiikka on pitänyt Ojasta otteessaan neljä vuosikymmentä. Alkunsa hänen työnsä Snellmanin parissa sai kerrotusti Jyväskylän yliopistossa ja professori Reijo Wileniuksen inspiroimassa opetuksessa ja annetuissa tutkimustehtävissä 1970-luvulla. Se jatkui lukuisissa omissa tutkimuksissa ja sitten vielä Snellman Koottujen töiden yhtenä kääntäjänä alunperin Kari Selénin vetämässä työryhmässä. Työn lähde- ja kirjallisuusluettelon sisältö paljastaa myös laajan tieteellisen Snellman - tutkimuksen aktuellin kartoituksen. Juha Mannisen Sata vuotta Snellman-kirjallisuutta Suomessa kertoo Snellmanin elämän jälkeisen kauden työt. Ojasen lähdeluettelossa esille tulevat muut tärkeät teokset ja jatkavat siitä tähän päivään.  Niistä näkee, kuinka monissa Suomen yliopistoissa  ja tieteellisissä seuroissa on ahkeroitu myös projektimuodoissa Snellman-tutkimusta edistäen ja erilaisia uusia näkökulmia luoden ja luodaten.

Tentin aikoinaan Thiodolf Reinin kirjoittaman kaksiosaisen, 1100 sivuisen Juhana Vilhelm Snellmanin elämä teoksen. Siinä oli silloin avaimia uudelle Suomen historian aikakaudelle 1800-luvun myötä.

Kun Ojasen väitöskirja filosofiklubilla tuli käsiini, se veti magneetin lailla puoleensa ja on teettänyt mielenkiintoista työtä ja pohdintaa lukijana Snellmanin elämään, työhön ja tavoitteisiin perehtyessäni.

Ojasen Snellman on väitöskirjan lähtökohdissa jo valmis filosofi hakemassa paikkaansa käytännön työstä monella tasolla.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Ihmisen aika lyhyt historia.



Ihmisen lyhyt historia –seminaari
Lauantaina 17.9.2016  klo 13.30–18.00

Seminaaripaikka: Kulttuurikeskus Sofia,
Vuosaari
, Kallvikinniementie 35
http://sofia.fi/sijainti-ja-ajo-ohjeet/

100 000 vuotta sitten ihmislajeja oli ainakin kuusi. Nyt lajeja on vain yksi: Homo Sapiens. Miten meidän lajimme syrjäytti muut lajit? Miten lajimme alkoi uskoa jumaliin, ihmisoikeuksiin ja valtioihin sekä alkoi käyttää rahaa, kirjoittaa kirjoja, laatia lakeja ja kehittää yhä tehokaampia välinetä oman elinympäristönsä muokkaamiseen?
Tänään tietotekniikan  ja tekoälyn kaikkialle levinnen käytön ja kehityksen myötä olemme joutuneet  keskellä uutta mullistusta, joka on asettamassa lajimme ennenkuulumattomien uusien haasteiden eteen.


Seminaarin alustajat:  FT Antti Hautamäki ja professori Matti Lehtihalmes.
Kommentaattoreina FT Eero Ojanen ja metropoliitta Ambrosius.
Seminaarin puheenjohtaja FT Tarja Kallio-Tamminen.

Seminaari järjestetään yhteistyössä Kulttuurikeskus Sofian kanssa.
Hinta 20€, sis. välipalan ja kahvit. Maksetaan paikan päällä.

Ilmoittautuminen 16.9. mennessä: reception@sofia.fi tai puh. 010-277 900.

Ohjelma:
13.30 Ilmoittautuminen, tee- ja kahvitarjoilu
14.00 Avaus: Juha Olavinen
14.05 FT Antti Hautamäki: Mikä teki ihmisen ihmiseksi?
14.50 Kommenttipuheenvuoro: Metropoliitta Ambrosius
15.05 Keskustelua ja kysymyksiä
15.30 Tauko. Tarjolla kahvia ja teetä sekä kala- ja kasvispiirakoita
16.30 Prof. Matti Lehtihalmes:  Onko eläinten ja ihmisten kommunikoinnissa eroja?
17.00 Kommenttipuheenvuoro: FT Eero Ojanen
17.15 Paneeli: Alustajat ja kommentoijat.
18.00 Päätös


Seminaarin lähtökohtana on toiminut Jerusalemin hebrealaisen yliopiston professorin Yuval Noah Hararin huomattava teos "Sapiens - ihmisen lyhyt historia" (Bazar 2016)

Antti Hautamäki on filosofian tohtori,
vapaa tutkija ja teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa. 2010 - 2013 hän toimi Jyväskylän yliopiston Agora Centerin johtajana ja 2009 - 2013 tutkimusprofessorina. SITRAn tutkimus- ja ohjelmajohtajana Hautamäki oli 1996 - 2008. Hautamäki on pitkään kehitellyt uudentyyppistä innovaatiokäsitystä, jota hän kutsuu kestäväksi innovaatioksi. Hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan mainittakoon esimerkiksi yhdessä Pirjo Ståhlen kanssa julkaistu Ristiriitainen tiedepolitiikkamme (Gaudeamus 2012), joka paneutuu ajankohtaiseen keskusteluun tiedepolitiikasta ja yliopistojemme tulevaisuudesta, jossa humboldtilaisen sivistysyliopistoihanteen ja markkinalogiikan ristiriitaiset paineet hakevat ratkaisuaan.
Hautamäen Yuval Noah Hararin kirjasta tekemä arvio on hyvä johdatus seminaarimme teemaan: http://anthauta.blogspot.fi/2016/05/hararin-kirja-sapiens-ihmisen-lyhy.html
 
Matti Lehtihalmes on Oulun yliopiston logopedian professori.
Nykyisessä tehtävässään hän on ollut 22 vuotta ja sitä ennen 10 vuotta Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajana. Hänen keskeisimmät tutkimus- ja opetusalat liittyvät aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamin puheen ja kielen häiriöiden paranemismekanismeihin ja kuntoutukseen. Lisäksi hän on perehtynyt puheentuoton mekanismeihin ja erilaisiin motorisiin puhehäiriöihin sekä nielemisvaikeuksiin ja niiden kuntoutukseen. Viime vuosina hän on työskennellyt monitieteisissä ryhmissä ihmisten vuorovaikutusmekanismien ja niiden analyysin tutkimuksessa. Uusimpana koulutusavauksena hänellä on ihmisen evoluution ja käyttäytymisen monitieteisen opintokokonaisuuden toteuttaminen.
Tervetuloa!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

KESÄPÄIVÄNSEISAUS Tiistaina 21.6.2016 KLO 1.34



No nyt se tulee
Huomenna tiistaina, Ahdin päivänä 21.6.2016 kello 1.34 on kesäpäivänseisaus. Tuolloin Aurinko on 23 astetta taivaanekvaattorin pohjoispuolella, mikä tarkoittaa, että Etelä-Suomessa se nousee etelässä 54 asteen ja Utsjoellakin 44 asteen korkeudelle horisontista. Mielenkiintoista, että meistä Aurinko on vielä seitsemän aikoihin korkealla, jolloin se on noin 30 asteen korkeudella eli puut ja talot heittävät korkeuttaan kaksi kertaa pidemmän varjon.

Kesäpäivänseisauksen hetkellä Aurinko siirtyy Eläinradalla Kaksosen merkistä Kravun merkkiin. Sen takia pohjoista kääntöpiiriä eli leveyspiiriä 23o27’8,26’’ N kutsutaan Kravun kääntöpiiriksi. Ekliptikan eli auringon näennäisen radan kaltevuus on siis likimäärin 23o27’.

Näin siis vain astrologisessa katsannossa. Tähtitaivaalla Aurinko on tällä haavaa Härän ja Kaksosten tähdistöjen rajalla.
Täysikuu on tänään 20.6. kello14.02. Kuu on matalalla, joten täysikuuta emme voi ihailla koillisessa horisontissa. Joskus tämä on mahdollista Tampereen korkeudelta ylöspäin. Mutta mukavasti täysikuu ja kesäpäivän seisaus osuvat sopivasti12 tunnin sisälle. Ja illalla kuu paistaa kirkkaimmillaan.
Kuun kirkkaus täydenkuun vaiheilla
Muistan kerran ajaessani sisarenpoikani Arnen kanssa illalla Inkoosta Helsinkiin hänen kysyneen, onko nyt täysikuu. Sammutin autoni valot, näin hyvin, joten saatoin vastata myöntävästi. Oli siis täysi täysikuu.

Kuu näkyy jokseenkin täytenä pyörylänä, täysikuuna kahtena iltana ennen ja jälkeen täydenkuun hetken, mutta sen valaistus on oleellisesti pienempi. Kuu on lähinnä basalttia. Näennäisestä kirkkaudestaan huolimatta kkuun pinta on suunnilleen tuoreen asfaltin väristä ja imee suurimman osan valosta. Aivan suora valo heijastuu tehokkaammin.

Kuussa on myös salaperäisiksi jääneitä yksittäisiä nestemäisiä kohtia, joista valo heijastuu erityisen voimakkaasti ja jopa värikkäänä. Luin näistä vasta kirjasta Ja valkeus tuli.
Yön pituus on Etelä-Suomessa melko vakio vaihdellen kuukauden aikana viidestä viiteen ja puoleen tuntiin. Tällöinkin on vain hämärää, ja hyvin pystyy ajamaan vaaleassa yössä. Oulussa vaihtelu on suurempaa. Kuun alussa auringonlaskusta nousuun on 3,5 tuntia ja juhannuksena kaksi tuntia. Utsjoella, 70 leveyspiirillä, Aurinko laskee seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla.

Juhannus on nimensä mukaisesti Johannes Kastajan syntymän juhla. Johanneksen isä oli profeetta Sakarias ja äiti Elisabeth. Lisäksi on olemassa toinen profeetta Sakarja, yksi Vanhan testamentin ns. pienistä profeetoista. 1950-luvulta lähtien juhannus on suomalaisessa kalenterissa ollut ns. liikkuva pyhä. Tänä vuonna juhannusaatto on 24.6., mutta juhannuspäivä 25.6. sattuu sopivasti Uunon päivään. Ortodoksisessa kalenterissa Herran edeltäjän ja kastajan Johanneksen syntymä on aina 24.6.
Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Siksi juhannusajan liturginen väri on valkoinen. Vapahtajan todistajan Johannes Kastajan juhlan kunniaksi näin on myös katolisessa kirkossa. 

Venäjän kirkko noudattaa edelleenkin pyhänä pitämäänsä juliaanista kalenteria, ja viettää siksi juhannusta heinäkuun alussa, ilmeisesti 6.7. Siviilikalenteri on maassa ollut loka/marraskuun vallankumouksesta lähtien gregoriaaninen kalenteri. Sitä ennen maassa noudatettiin juliaanista ajanlaskua. Sen vuoksi Suomea koskevilla keisarin hallinnon asiakirjoilla oli autonomian aikana usein kaksoispäiväys, sekä gregoriaanisen että juliaanisen kalenterin mukainen.

JUHO VESAINEN

Käsittelin jossain pakinassani hieman kirjailija Santeri Ivaloa. ”Wanhan partiomiehen unelma” on Santeri Ivalon kirjoittama historiallinen romaani, joka kertoo Ruotsin kuningas Kaarle IX:n unelmasta liittää Vienan Karjala valtakuntaansa. Kuningas kokoaakin noin 1 000-miehisen monikansallisen sotajoukon sotaretkeä varten, joka lähetetään matkaan 1610-luvun alussa Oulun linnasta.
Kirjan päähenkilö on Hannu Krankka, joka oli taistellut aikaisemmin jo maineikkaan Juho Vesaisen alaisuudessa. Tähän talviseen sotaretkeen hän sai johdatettavakseen pohjalaisista kootun hiihtojoukon, jonka vaiheista kirja pääosin kertoo. 

Ivalon tunnetuin työ oli näytelmä Juho Vesainen, pitkän vihan aikainen sissipäällikkö
Pitkä viha eli Pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota on Ruotsin ja Venäjän  vuosina 1570–1595 käymä sota, joka päättyi Täyssinän rauhaan. Venäjä hallitsija oli silloin Iivana IV Julma ja Ruotsin Juhana III. Tästä saisi mainion oopperan, sillä vihamiehiä yhdisti myös rakkaus samaan naiseen, Puolan prinsessaan Katariina Jagellonicaan.

Kun nyt monet halajavat paluuta Tarton rauhan rajoille, niin emmekö voisi mennä historiallisesti vieläkin perustelulle rajalla eli Täyssinän rajalle. Mistä oikein johtuu, että maan oikeudenmukaisimpina rajoina pidetään sen laajimmilleen ulottuvaa rajaa?
 
Vesaisen patsas Ylikiimingin Vesalankylässä.
(Oskari Jauhiainen, 1936)
Utajärvellä noin 1540 syntynyt ja siellä kertoman mukaan venäläisen sotavangin surmaamana 1627 kuollut oli väkevä sankari.  Hänen mukaansa nimettiin Maalaisliiton eli nykyisen Keskustan nuoret.

Kansantarinat kertovat Vesaisen olleen "liikkeissään salamannopea, ruumiinvoimiltaan väkevä, kookas ja solakka; ja mieleltään uljas, neuvokas ja peloton". Ensimmäinen maininta hänestä on vuodelta 1563. Utajärvellä syntynyt Vesainen asui sissipäälikkönä toimiessaan Ylikiimingin Vesalankylässä vuodesta 1560 eteenpäin. Vesaisen lapsuudesta kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hänen äitinsä olisi ollut pesemässä lasta vienalaisten hävitysjoukkojen tullessa. Kaikki lähtivät pakosalle, mutta lapsi unohtui pesusoikkoon. Kun väki palasi oli soikko jäässä mutta lapsi yhä hengissä. Näin pelastuneesta lapsesta kasvoi voivatta, mikä tulee venäjän kielen sotapäälikköä tarkoittavasta sanasta voijivoda.
Vesainen menetti lähes koko perheensä näissä loputtomissa kahakoissa karjalaisten ja pohjalaisten välillä. Hänen ja hänen sissiensä viimeisin ja maineikkain urotyö oli 1530 perustetun Petsamon luostarin hävittäminen ja munkkien surmaaminen jouluaamuna 1589.

Sen jälkeen ei Petsamon munkeista ollut suomalaisille vuosisatoihin harmia.  1886 Solovetskin luostarin munkit perustivat Petsamon luostarin uudelleen ja se elpyikin hyvin huomattavaksi. Tarton rauhassa Petsamo luostareineen siirtyi Suomelle. Jatkosodan jälkeen jäljelle jääneet11 munkkia siirtyivät Heinäveden uuteen Valamoon. Heistä viimeisin Akaki kuoli 110-vuotiaana 1984.

Petsamon luostari, tai Pyhän Kolminaisuuden luostari, on edelleen olemassa asiakirjamappina ortodoksisen kirkkohallituksen kassakaapissa. Tällä aineettomalla luostarilla on myös jonkin verran kirkkohallituksen hallinnoimaa aineellista omaisuutta. Tämä mm. sen takia, että Suomen lain mukaan ei saa perustaa uusia luostareita. Jos tarvetta ilmenee, niin pölyt voidaan pyyhkiä vanhoista asiakirjoista.

Petsamoon Venäjän ortodoksinen kirkko perusti uuden luostarin, Trifon petsamolaisen luostarin 1997. Luostari paloi maan tasalle 2007, mutta rakennettiin uudelleen. Komiat ovat rakennukset.

- Seisahtuvin terveisin

M. af Heurlin


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005