Turkissa
on tapahtunut paljon kymmenessä vuodessa. Ennen kaikkea sotavoimien
valta on murtunut mutta toisaalta poliittisten murhien aalto on ollut takaisku.
Kansallisten ja uskonnollisten vähemmistöjen asema on hitaasti
paranemassa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että virta taas olisi kääntynyt
vanhoilliseen suuntaan.
Klubin syyskauden toiseen istuntoon vieraaksemme saapuu toimittaja,
tutkiva journalisti Peter Lodenius. Mitä Turkissa tapahtuu?
Erdogan opiskelijoiden ympäröimänä
Alustuksessaan Lodenius kysyy, tuleeko vuodesta 2003 lähtien Turkin pääministerinä toimineesta Recep Erdoganista uusi Atatürk. Mustafa Kemal Ataürk (1881-1938) oli keskeisesti mukana luomassa uutta valtakuntaa - Turkkia - yli 600-vuotisen Ottomaanien valtakunnan raunioille. Vuonna 1923 Atatürkista tuli Turkin tasavallan ensimmäinen presidentti.
Atatürk
Lodenius on pitkäaikainen
suomenruotsalaisen Ny Tid -lehden toimittaja. 1944 Skdl:n
ruotsinkieliseksi sanomalehdeksi perustettu Folktidningen Ny Tid kulki
alusta pitäen vähän omia latujaan kulttuurivasemmistolaisen Atos
Wirtasen mukana. Wirtanen oli Tove Janssonin ystävä ja samalla
jonkinlainen esikuva muumimaailman Nuuskamuikkuselle. Vuonna 1947
lehdessä julkaistiin Janssonin ensimmäiset muumisarjakuvat. Atos
Wirtanen vaikutti nuoreen Jörn Donneriin, jonka ansioluetteloon
kuuluu myös pesti 50-luvun alussa Ny Tid -lehden urheilutoimittajana. 1970- ja 80-luvuilla Ny Tidin päätoimittajana toimi Johan von Bonsdorff ja tämän jälkeen Lodenius. Suomenkiellellä Lodeniuksen maailmanpoliittisia analyyseja voi seurata perjantaisin ilmestyvästä Viikkolehdestä.
Alustuksessaan Lodenius selvitteli Turkin värikkäitä tapahtumia viime vuosikymmenien aikana, kemalistien rajattua mutta vaikutusvaltaista kannattajajoukkoa sekä vallankaappausten - toteutuneiden sekä totetumattomien - ikuista kehää. Tässä Lodeniuksen alustus pääpiirteittäin. Teksti on julkaistu myös Kansan Uuutisten Viikkolehdessä pe. 28.9.
ONKO SOTILASKAAPPAUS RIKOS?
Saako sotilaskaappausta
suunnitella vai voiko siitä joutua oikeudelliseen vastuuseen? Tätä kysymystä
Istanbulin 10. rikostuomioistuin on pohtinut pari vuotta yli sadassa
istunnossa. Viime perjantaina annettiin vastaus ja sen mukana pitkät
vankilatuomiot yli kolmellesadalle upseerille. Tuomio tuli v. 2003 laaditusta Moukari-nimisestä
kaappaussuunnitelmasta ja sillä on suuri periaatteellinen ja symbolinen
merkitys maassa, joka on elänyt pitkään sotilasvallan uhan alaisena.
Nyt odotellaan muidenkin
oikeudenkäyntien tuloksia, varsinkin Ergenekon-salaliittoa koskevan. Tämän
johtavista upseereista ja siviileistä koostuvan salaisen verkoston
paljastumisesta tammikuussa 2008 laajamittainen julkisuus vehkeilyjen ympärillä
sai alkunsa.
Ensimmäiset paljastukset
tulivat tosin jo v. 2007, jolloin viikkolehti Nokta julkaisi laajoja otteita
laivaston komentajan, amiraali Özden Örnekin päiväkirjoista, joissa
selostettiin tarkkaan maan sotilasjohdon sisäistä köydenvetoa varsinkin v. 2003
puuttumisesta maan sisäpolitiikkaan. Parlamenttivaaleissa marraskuussa 2002
islamtaustainen (mutta ei islamistinen) AKP-puolue oli voittanut suuresti.
Armeija on Turkin tasavallan perustamisesta lähtien mieltänyt olevansa Mustafa
Kemal Atatürkin luoman sekulaarisen hallintotavan ylin puolustaja ja siten
oikeutettu puuttumaan kaikkeen, mikä sen arvion mukaan poikkeaa tästä linjasta.
Tämä uusi hallitus poikkesi siitä.
Kemalistinen hallinto oli
säilynyt Atatürkin kuoleman jälkeenkin, kunnes vuonna 1950 Nato-kumppani
Yhdysvaltojen painostuksesta siirryttiin monipuoluejärjestelmään. Atatürkin
perustama tasavaltainen kansanpuolue CHP ei koskaan ole voittanut vaaleissa.
Sen sijaan se on toiminut lähinnä taustavoimana, valvoen armeijan,
oikeuslaitoksen sekä koulu- ja yliopistolaitoksen kanssa oikean linjan
noudattamista.
Turkki on siis ollut
viime vuosiin asti vain puolidemokraattinen maa, koska puolustusvoimat ovat
varanneet itselleen viimeisen sanan, mm. maan turvallisuusneuvoston kautta.
Ehtona Turkin jäsenyydelle EU on vaatinut tällaisten järjestelyjen purkamista
ja EU onkin näyttänyt tärkeätä osaa maan demokratisoimisessa.
Armeija on tehnyt
täysimittaisen sotilaskaappauksen kahdesti, v. 1960 ja 1980, ja kahdesti
kaatanut hallituksen uhkaamalla voimatoimenpiteillä, v. 1971 ja 1997. Nyt
suunniteltiin kunnon kaappausta, kaikilla aseilla. Örnekin päiväkirjoista käy
ilmi, miten aselajien – armeijan, laivaston, ilmavoimien ja santarmiston –
komentajat keskenään päättivät AKP:n hallituksen kaatamisesta heti sen alkutaipaleelle.
He eivät kuitenkaan onnistuneet saamaan pääesikunnan komentajan Hilmi Özkökin
puolelleen.
Özkök, joka toimi
ylimpänä komentajana v. 2003-06, onkin Turkin demokratiakehityksen tärkein
mahdollistaja. Toinen tärkeä voima on kaappaushankkeita paljastaneet lehdet ja
lehdentekijät. Nokta lopetettiin kohta tämän paljastuksen jälkeen keväällä
2007, mutta sen päätoimittaja Alper Görmüş siirtyi saman
vuoden syksyllä perustettuun Taraf-päivälehteen, joka on jatkanut sotavoimia
koskevia paljastuksia, päätoimittajanaan Ahmet Altan. Sotavoimissa on
ilmeisesti myös upseereita, jotka eivät hyväksy kaappaushankkeita, ja he ovat
vuotaneet asiakirjoja lehdelle. Tällä tavalla myös Moukari-suunnitelma
paljastui v. 2010 alussa.
Moukari syntyi Turkin ensimmäisen armeijan
päämajassa Istanbulissa v. 2003. Sen hahmottelussa pyrittiin ottamaan oppia
vuoden 1980 kaappauksen valmisteluista.
Tämän tarkoituksena oli lähinnä torjua ”punaista vaaraa”. Turkin
opiskelijoiden piirissä radikaalit virtaukset olivat 70-luvulla vahvistuneet ja
katutaistelut vasemmistolaisten ja oikeistolaisten välillä olivat yleistyneet.
Armeijan strategia oli yllyttää näitä välienselvittelyjä, jotta syntyisi syy
puuttua peliin. Kun armeija siiten otti vallan, nämä taistelut loppuivatkin kuin
vihellyksestä ja kansa huokaisi helpotuksesta hetkeksi. Helpotus jäi lyhyeksi.
Juntan hallinnon aikana 650 000 ihmistä pidätettiin, 230 000 ihmistä
asetettiin syytteeseen, yli sata ihmistä tuomittiin kuolemaan, kymmeniä
tuhansia kidutettiin. Tämä toimikin tehokkaasti: Turkissa ei ole edelleenkään
vasemmistoa kuin nimeksi.
Nyt armeija koki uskonnollisen puolueen
kemalismin ja kansakunnan viholliseksi. Vuoden 1980 mallin mukaan pyrittiin
lietsomaan vihaa muslimien ja kristittyjen (esim. armenialaisten ja kreikkalaisten)
välillä. Ensimmäisen armeijan komentaja Çetin Doğan johti maaliskuussa 2003
kolmipäiväistä suunnitteluseminaaria, johon kutsutuille upseereille oli jaettu
edellisinä kuukausina perusteellista aineistoa. Seminaarin kulkua äänitettiin.
Kun Taraf sai haltuunsa tämän aineiston, siellä laskettiin siinä olevan
5 000 liuskan verran. Yleisesikunta kiisti aineiston olevan aitoa, kunnes
poliisi, vihjeen perusteella, iski laivaston tukikohtaan, jossa erään huoneen
lattian alle oli piilotettu sekä Moukari-aineisto, että muita salaisia
asiakirjoja. Osoittautui, että näitä asiakirjoja oli myös jälkeenpäin
säännöllisesti päivitetty.
Uskontojen välisiä
jännitteitä olisi suunnitelman mukaan lisätty mm. järjestämällä Kreikan ja
Turkin sotilaskoneiden välisiä yhteenottoja Aigean meren yläpuolella, jolloin
turkkilainen kone olisi syöksynyt mereen. Tämän jälkeen olisi lietsottu
katkeruutta sekä Kreikkaa että Turkin kreikkalaisia vastaan. Kahteen Istanbulin
moskeijaan suunniteltiin rukousten aikaan pommiräjähdyksiä joiden jälkeen provokaattorit
olisivat johtaneet kiihtyneitä ihmisiä hyökkäykseen sotilasmuseota vastaan.
Useat samantyyppistä
juonittelua edustavat hyökkäykset toteutettiinkin seuraavina vuosina, ehkä
toisten vastaavien suunnitelmien osana. Juuri Moukari-suunnitelma ei kuitenkaan
toteutunut, koska armeijan komentaja viime tingassa kääntyi sitä vastaan,
ilmeisesti ylikomentaja Özkökin vaatimuksesta.
Oikeudenkäynnin
viimeisessä istunnossa yleisö tuki syytettyjä huutamalla ”Turkki on teistä
ylpeä” ja ”Olemme Mustafa Kemalin sotilaita”. Kemalistien kommentit tuomioihin
olivat jyrkkiä. CHP:n parlamenttiryhmän varapuheenjohtajista toinen vertasi oikeudenkäyntiä
USA:n McCarthy-prosesseihin ja toinen katsoi, että ”upseerien lähettäminen
vankilaan on osana projektia Kurdistanin perustamiseksi. Turkki ajautuu kohti
jakoa.” Sotilaskaappauksilla on siis edelleenkin tukijoita.
Tekstit
