perjantai 30. marraskuuta 2012

Klubi 5.12. klo 17.00. Juha Kuisma: Varhaiskeskiaikaisen muukalaislegioonan jälkiä Pirkanmaalla.


Lempääläinen paikannimikirja -teoksessaan TTK, kyläasiamies ja klubintekijä Juha Kuisma on selvitellyt kotiseutunsa paikannimien avaamaa muinaishistoriaa. Kuisma on verrannut paikannimien pohdintaa salapoliisityöhön, jossa alueen historia avautuu kerros kerrokselta yhä värikkäämpänä. Historiallisen Pirkanmaan osana Lempäälästä on löytynyt paljon saksalaiseen alkuperään viittavia nimiä, jotka ovat johtaneet Kuisman 600-800 -luvuilla alueelle saapuneen germaanisen muukalaislegioonan jäljille. 

Varhaiskeskiainen Eurooppa


Kuisman nykyhommia kyläasiamiehenä: http://www.youtube.com/watch?v=x3XRI_NAr38  
...
Tässä Kuisma selittää vähän lisää:

Paikannimien todistus historiasta

Paikannimikirjan kirjoittaminen kotikunnastani Lempäälästä herätti jälleen kerran pohdiskelemaan, miksi nimistön kautta avautuva kuva historiasta eroaa melko tavalla virallisesta historiankirjoituksesta.

Yksi selittämistä kaipaava havainto on Pirkanmaan ydinalueen (Pirkkalan, Lempäälän, Vesilahden, ja Sääksmäen) vanhimpien talojen ja kylien selkeä germaaninen nimistö. Millä tavalla se olisi selitettävissä? On kuin joskus kansainvaellusajalla tänne silloiseen Hämeeseen olisi muuttanut kokonainen muukalaislegioona Itämeren etelärannalta ja germaaniselta kielialueelta.

Yksi mahdollinen selitys olisi, että kyse olisi Saksan pikkuruhtinaskunnissa palkkasotureina palvelleista, jotka jostain syystä olisivat vaeltaneet kauimmaisten eli hämäläisten palkkasoturien opastamalle seudulle. Syitä voi vain päätellä. Ehkä he joutuivat lähtemään ruttoa pakoon? Varsinkin, jos joukon germaanit olisivat kuulleet kotiväkiensä kuolleen ruttoon? Vai olisiko kysymys siitä, että joku vaeltava kansa – kuten vaikkapa gootit – murskasi edetessään  valloittamansa ruhtinaskunnat ja henkiin jäävä joukko joutui poistumaan mahdollisimman kauas? Tai ehkä kysymys oli uskonnosta: halusta pitäytyä johonkin vanhempaan uskontoon?

He olisivat siis tuoneet tullessaan germaanisia instituutioita kuten käräjälaitoksen, rajamerkeillä merkityn maanomistuksen ja eurooppalaiset kauppatavat.

Koska Pirkanmaalla edelleen puhutaan suomea, on väestön äitien kieleksi tullut suomi. Eli väestöjatkuvuus tulee naisten kautta. No hyvä, mutta mitä tapahtui kantaväestön miehille?  Vai voisivatko germaaninimet ollakin alkuperältään sotamiesnimiä, eli otettuja nimiä. Että lempääläisestä Mielenpidosta tulikin palkkasoturipestinsä aikana Hartwig eli Hartikka ? ja Tenhiästä tuli Vihti eli loitsuja tietävä ?

Toinen pulma mietittäväksi. Miten selittää seuraavat sukunimet: Ussa, Sitari, Ansami, Kirjakka, Kopo/Kuopio, Kiiliäinen, Jara, Tärrä ja Näsärö? Ovatko kyseessä ortodoksiset Uscha, Sidor, Onesimas, Kyriakos, Prokopios, Vergilius, Jaromir, Terenti, Nesai ? Kuuluuko vanhan Lempäälään  Kellokivi siihen pientä ortodoksista pyhättöä tai munkinkammiota merkitsevään sanueeseen, jonka muotoja ovat Kelja, Keljo, Kella, Kello pitkin muuta Suomea?

Onko itäisen ja läntisen valtapiirin raja joskus ollut Lempäälässä?  Hämeen hopea-aarteiden perusteella tiedetään, että vuonna 1042 on täällä sodittu suuri sota, jossa itään päin liittoutunut ortodoksinen Häme hävisi länteen liittoutuneille satakuntalaisille. Samana vuonna ylisessä Hämeessä oli maanjäristys, jossa syntyivät mm. Hauhon Vihavuoden ja Virtain-Ähtärin Inhan kosket. Onko ristiretkiajasta alkava sisämaan historiankirjoitus pelkkää katolista propagandaa?

Entäs kolmas nimipulma. Vesilahti, Vesijärvi ja Vesikoski ovat epäloogisia paikannimiä. Miten niin vetinen lahti ? Herää epäilys, että sanojen alkuosa  merkitseekin jotain muuta kuin vettä. Lisätään tähän yhteyteen Mikkelin Visulahti ja Virtain Visuvesi. Sekä Vepsä –nimet, joita tavataan jopa Kotkan, Turun ja Oulun edustalla.  Voisiko vesi, visu, vepsä olla kansallisuutta eri vepsäläisyyttä tarkoittava nimi ? Puhuvathan venäläiset kronikat suomensukuisesta ves- ja visu –kansasta, joka oli osa itäisen kauppatien järjestelmää, oikeastaan Silkkitien haarautuma pohjoiseen!
Jassoo

Sellaiset nimet kuin Narva, Juva, Vääksy, Vaskio jne ovat varmuudella vepsää tai ainakin sen sukuiseksi tunnistettavia. Ne ovat vesistönimiä ja sellaisenaan todella tuhansia vuosia vanhoja. Veikkaanpa, että kun näitä nimiä erikseen vepsän semantiikalla etsisi, tällaisia nimiä löytyisi joka pitäjästä. Ja erityisen paljon Kangasalta.
........................................
Vielä muutama jälkikuva
Veikkokin löi kortit lopulta pöytään


Samaan aikaan köökissä

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Klubi ke 28.11. klo 17.00: Matti Apunen: MIES JOKA NÄKI NÄKYMÄTTÖMÄN KÄDEN

Klubilla on 28.11. vuorossa EVAn johtaja Matti Apunen, joka alustaa A. Chydeniuksen keskeisistä  ideoista sekä  ajattelusta. Apunen itse luonnehtii Chydeniusta seuraavasti:

Anders Chydeniuksen (1729-1803) pitäisi olla talouspolitiikan suomalainen supertähti. Chydenius oli talousliberalismin pioneeri, joka ymmärsi markkinatalouden mekanismin ennen Adam Smithiä. Chydenius puolusti kiivaasti demokratiaa, elinkeinovapautta, uskonnonvapautta ja vapaata sanaa, kaikki edelleen puolustamisen arvoisia kohteita.

Chydenius hyökkäsi teksteillään päin merkantilismia, protektionismia ja etuoikeusyhteiskuntaa. Hän oli vapausradikaali, jonka ideat ovat edelleen ällistyttävän kurantteja.




Ajankohta muistaa Chydeniusta on muutenkin hyvin otollinen. Chydeniuksen kirjoitukset ja ajattelu on toimitettu kootuiksi teoksiksi, jotka ilmestyvät 4. joulukuuta.

Sotkamossa 1729 syntynyt Anders Chydenius oli huomattava valistusajattelija, elinkeino- ja ilmaisuvapauden puolustaja sekä taloudellisen liberalismin pioneeri. Kuuluisimmassa teoksessaan Den Nationnale Winsten (1765) Chydenius tarkasteli taloudellista liberalismia tavalla, joka ennakoi hieman myöhemmin ilmestynyttä Adam Smithin klassikkoteosta The Wealth of Nations (1776).

Chydeniuksen monipuolinen ja aikaansaapa elämäntyö osui osittain Ruotsi-Suomessa 1719 – 1772 vallinneeseen vapauden eli säätyvallan aikaaan. Vuoden 1719 valtiopäivät lopettivat kuninkaan yksinvallan  ja siirsivät huomattavat valtaoikeudet säätyvaltiopäiville sekä toimeenpanovaltaa käyttävälle valtaneuvostolle. Säätyvaltiopäivät jakaantuivat puolueenomaisiin muodostelmiin, Hattuihin ja Myssyihin. Valtiopäiväedustajana ja muutoksia konservatiiviseen elämänmenoon kannattaneen Myssy-koalition jäsenenä Chydenius ajoi voimakkaasti uudistuksia. Chydeniuksen saavutuksiin on luettava mm. purjehdusoikeuksien saaminen Pohjanmaan rannikkokaupungeille sekä maailman ensimmäisen painovapauslain läpivienti v.1766.  Ennen kuin uusi painovapauslaki oli astunut voimaan joutui Chydeniuksen uunituore teos Rikets Hjelp, Genom en Naturlig Finance-System (1766) sensuurin kynsiin. Kun Chydenius meinasi joka tapauksessa julkaista teoksen syntyi Myssypuolueen johdossa suurta levottomuutta jonka seurauksena Chydeniuksen valtiopäiväedustajuus peruttiin omien toimesta.


Kustaa III:n noustua valtaistuimelle 1771 oli Myssyjen ja Hattujen keskinäinen torailu heikentänyt säätyvaltiopäivien päätöksentekokykyä niin paljon, että Kustaaa III saattoi 1772 tehdä vallankaappauksen päättäen näin vapauden ajan.  Chydenius jatkoi sinnikästä valistustyötään muuttuneissakin oloissa. 

....

Matti Apusen esitys Chydeniuksesta synnytti runsaasti keskustelua. Paikalla oli muitakin hyvin Chydeniukseen perehtyneitä, mm Kimmo Sarje, joka julkaisi vuonna 1985 kirjan Anders Chydeniuksen liberaali ajattelu ja sen lähteitä. Chydeniuksen perintöä kantoi istunnossa mukanaan myös yksi aito Chydenius, nimittäin Kaj!

Keskustelussa heittäydyttiin ajoittain myös aforistiseksi. Tuija Vihavainen  kommentoi eräässä mutkassa näin:  Tietoa mitä todella haluat, sitä et saa. Mitä saat, sitä et tarvitse. Mitä tarvitset, sitä et halua. Sam Inkinen puolestaan totesi vieraalla kielellä: Where is the Life we have lost in living? Where is the wisdom we have lost in knowledge? Where is the knowledge we have lost in information?

Odotamme täydellisempää versiota tapahtuneesta myöhemmin Matilta.


Harvinainen trio istunnossa - Kaj Chydenius, Esko Seppänen ja Kimmo Sarje funtsaavat, mitä Matti oikeastaan halusi sanoa. 

 
 
























keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Klubi ke 21.11. klo 17.00: FM, Ph.D. Tapio Kanninen: Ilmastonmuutos globaalin sivilisaatiomme uhkana: ilmastonmuutospeli uutena ratkaisumallina



Nykyisin New Yorkissa tutkijana työskenetelevä Tapio Kanninen on tulevaisuuden tutkija sekä Suomen Rooman klubin jäsen.  Vuonna 1968 perustettu Rooman klubi julkaisi käänteentekevän Kasvun rajat (Limits to Growth) teoksensa vuonna 1972.  Vaikka tietoisuus  Kasvun rajat –teoksen esiinnostamista ongelmista on huimasti kasvanut jatkuu kasvu entiseen malliin  ja ympäristöongelmat kärjistyvät. Monen yksittäisen ongelman keskeltä hallitsevaksi kysymykseksi on noussut ilmastonmuutos ja ihmiskunnan mahdollisuudet sen hillitsemiseksi. Alustuksessaan Tapio Kanninen valaisee ilmastonmuutosproblematiikkaa ja kysyy, voisiko ongelman ratkaisuun hakea uuden näkökulman kehittämällä  pelimuotoisen sovelluksen, jonka kautta itse kukin voisi sekä ymmärtää tilanteen asettaman haasteen että hakea siihen soveliaita ratkaisumalleja, uusia siirtoja.  
Tapio Kanninen toimii The City University of New Yorkissa vanhempana tutkijana sekä kestävän globaalin hallinnon –projektin varajohtajana. Tätä ennen, vuosina 1998-2005, Kanninen johti  mm. YK:n poliittisen osaston suunnitteluyksikköä sekä Kofi Annanin huippukokous-sihteeristön paikallisten organisaatioiden osastoa.


Ennen YK-uraansa Kanninen työskenteli kotimaassa Tilastokeskuksessa sekä Suomen Akatemiassa.
Ensi vuonna Kanniselta ilmestyy klubialustukseen liittyvä teos  Crisis of Global Sustainability (Routledge 2013)



Wed. 21.11.2012 at 5 p.m. Ph.D. Tapio Kanninen:
Civilization under threat from climate change: a civilization game as a solution?

Our awareness of the many crucial enviromental risks that our current lifestyle provides has grown significantly during the past few decades.  At the latest since the publication The Limits to Growth by the Club of Rome in 1972 it has been impossible for an intelligent human to deny the drastic consequences that our over consumption has on enviroment . In spite of all this we seem to be unable to put our knowledge into action.  
In his lecture Tapio Kanninen will propose a new viewpoint to face the situation and especially the current threat from climete change in a form of a game.
Kanninen  is Senior Fellow and Co-Director of the Project on Sustainable Global Governance at the Ralph Bunche Institute for International Studies at the Graduate Center of The City University of New York. He was Chief of the Policy Planning Unit in the UN Department of Political Affairs (1998-2005) and Head of the Secretariat of Kofi Annan’s five Summits with Regional Organizations.
 Previous to an extensive international career, Kanninen worked at Statistics Finland, a state statistics agency, and the Finnish Academy of Science and Letters. Kanninen holds an M.A. in economics from the University of Helsinki and a Ph.D. in political science from the Graduate Center of The City University of New York.


In 2004, Kanninen was invited to join the prominent Club of Rome. His latest book, Crisis of Global Sustainability, will be published in 2013 by Routledge.
 











Tohtori Kanninen luonnosteli  aluksi joiden perustavien indikaattorien avulla yleiskuvaa tilanteesta  ilmastonmuutoksen keskellä elävän tutkijan näkökulmasta.

Kannisen esityksen pohjana oli hänen tuleva teoksensa Crisis of Global Sustainability (Routledge, 2013)
Pitkän uran YK:ssa tehneenä Kannisella oli kovin realistinen kuva niistä mahdollisuuksista tai edes pienistä edistysaskeleista  joita esimerkiksi YK:n järjestämät Rion kokoukset 1992 ja uudelleen tänä vuonna järjestetty (Rio+20) voivat maallemme antaa. 1992 Rio de Janeirossa määriteltiuin kestävä kehitys, hyväksyttiin Rion julistus sekä Agenda 21 toimintaohjelma. 2012 tavattiin taas Riossa. Saatettiin todeta että pienimutoisia hyviäkin uutisia löytyy, mutta kokonaisuutena kaikki ympäristömme keskeiset elementit – maa, vesi, biodiversiteetti, meret ja ilmakehä – jatkavat rapistumistaan. Pahoittelut siitä. Maailman mahtavat sentään näyttäytyivät ja lausuivat muutaman rohkaisevan sanan kestävästä kehityksestä. Sitten palasivat taas kotiin ja homma jatkui kuten ennenkin, business as usual 

- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005