Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen./ Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi/ etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.

Tänään, 28.2.2013, Kalevalan päivänä...

Tässä Lemminkäisen jengin uudempia mietteitä

Klubilla ke 27.2. klo 17.00: Juha Olavinen: ANARKISMI

Syksyllä 1970 aloitin opinnot Helsingin yliopistossa. Pääaineeni olivat sosiologia ja filosofia. Yliopisto, eritoten Sosiologian laitos, oli tuolloin voimistuvan neuvostomarxilaisuuden ahjo. Myöhäisenä kuusikymmenlukulaisena olin jo Jyväskylän aikoinani saanut riittävän rokotteen suurvaltaimperialismia vastaan enkä kyennyt ymmärtämään opiskelevan nuorison innostusta erästä toista suurvaltaa kohtaan.

Sattumoisin ajauduin heti ensimmäisenä opiskelusyksynä Kriittisen korkeakoulun piirissä toimineeseen Veikko Leväahon vetämään anarkismin tutkimusryhmään, jonka eetokseen oli luontevaa asettua vaikka ryhmässä pohjapaperina toiminut Leväahon "Julkisista valtarakenteista irtaantumisen koodi" oli perin koukeroinen. Seuraavana vuonna Leväahon toimesta Unioninkatu 45:n kellariin perustetusta A-klubista tuli joka tapauksessa tämä kuuluisa nuoruuteni yliopisto. Klubin usein ympärivuorokautisissa keskusteluissa löysin myös sopivan aiheen varsinaisiin yliopistollisiin puuhiini. Nuorhegeliläisen individualistin Max Stirnerin opus, loppuvuonna 1844 ilmestynyt Der Einzige und Sein Eigentum oli sittemmin teos, josta tein filosofisen lopputyöni. 1975 Leväaho, Klaus Karttunen, Markku Graae, Jussi Heikkilä sekä allekirjoittanut toimittivat Anarkia-julkaisun, johon käänsin välttävästi Stirnerin teoksen suuntaa antavan alkuluvun. Näistä muinaisista ajoista lähtien olen aika ajoin palannut anarkismi-pohdintojen pariin.
- JO

Matti Hyryläinen: Uusi yhteiskuntajärjestelmä

Otteita Matti Hyryläisen teoksesta Uusi yhteiskuntajärjestelmä:

Viime vuosikymmeninä on syntynyt aivan uusi kirjallisuuden muoto, jota voitaisiin sanoa eloonjäämiskirjallisuudeksi. Se käsittää Rooman klubin papereista lähtien (The Limits to Growth, 1972) lukuisia kirjoja, joissa esitetään vakuuttavia seikkoja näkemyksen puolesta, jonka mukaan nykyisellä maailmanmenolla joko yhteiskunnat ajautuvat niin pahoihin sotiin tai luonto tuhoutuu niin lopullisesti, että ihmiskunta häviää maan päältä.

Maailman poliittiset ja taloudelliset ongelmat ovat samoja kuin ennenkin. Aseita tuotetaan ja käytetään entiseen tahtiin. Luonnon kuormitusta ei ole pystytty vähentämään. Yleisen vaurauden kasvusta huolimatta köyhien määrä lisääntyy.

Kun kalat hupenevat meristä, säädetään kalastuskiintiöitä, vaikka tiedetään sen suosivan suurkalastajia ja aiheuttavan työttömyyttä pienempien keskuudessa. Kun maaöljyn tuotanto uhkaa vähetä, lisätään kasviperäisten öljyjen tuotantoa, vaikka tiedetään sen nostavan ruuan hintaa. Kun rikkaiden talous uhkaa lamaantua liialliseen lainanantoon, annetaan heilee lisää lainaa. Kun demokraattiset yhteiskunnat uhkaavat sortua epädemokraattisten käytäntöjen seurauksena, vaaditaan vahvempaa johtajuutta, diktatorisempaa hallintoa.

Kaikilla edelläkuvatuilla ongelmilla on yhteinen ideologinen perusta: kasva ja valtaa –ideologia. 

Lue samantien koko kirja:

Lapin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Julian Reidin pohdintoja länsimaisen kulttuurimuodon tilasta ja tulevaisuudesta Kide-lehden numerossa 4/2012

Lapin yliopiston Kide-lehden toimittaja Marjo Laukkanen on haastatellut kansainvälisten suhteiden professori  Julian Reidiä liberaalin länsimaisen kulttuurin tilasta ja tulevaisuudesta. Julkaisemme tekstin ohessa.  Reidin provokatoriset näkemykset asiain tiloista saattavat ällistyttää monia etelän yliopistollisten medioiden aneemiseen konformismiin tuuditttautuneita lukijoita joten on suositeltavaa istua ensin alas.

Professori Reid johtaa myös Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta Governing Life Globally: the Biopolitics of Development and Security (2009 - 2012). Tutkimuksen lähtökohtana on kehitysavun muutos valtioiden moraalisesta velvollisuudesta ulkopolitiikan välineeksi. Reidin mukaan hanke on osoittanut, kuinka ongelmallinen on kehitysavussa tapahtunut muutos ihmisten turvaamisesta koko biosfäärin turvaamiseen eli vaatimukseen kestävästä kehityksestä. Reidin mukaan kestävällä kehityksellä ei ole mitään tekemistä ympäristön- tai luonnonsuojelun kanssa, vaan sen tarkoitus on turvata talouden ja politiikan uusliberaalit järjestelmät.
......................................

Marjo Laukkanen:  Länsimaisen ylivallan kuolonkorina

Liberaali länsimainen kulttuuri on kuolemassa ja tulevaisuus on jossain sen ulkopuolella. Olennaista ei ole kysyä, missa muutos tapahtuu vaan miten ja kenen toimesta. Näin uskoo professori Julian Reid, jonka mukaan sodat eivät lopu sotimalla vaikka meille niin vakuutetaan.

Jokainen sota on se viimeinen, jonka jälkeen koittaa vihdoin rauha. Paitsi ettei koita. Tästä paradoksista on kiinnostunut kansainvälisten suhteiden professori Julian Reid, joka on paneutunut monipuolisesti sodan biopolitiikkaan eli elämän politiikkaan.

- Sota on poliittista ja rauha ideologista, Reid määrittelee

Arkiston löytöjä - Markku af Heurlin Pertti Lindforsista

Auroran ikkuna

Äskettäin sain postia Eero "Musta Epro" Hankosen pojalta Paulilta - runsaasti Hankosen tallenteita vuosina 1994 - 1996 Aleksanterinkadulla, Balderin talossa virkeästi eläneeltä Aurora-klubilta. Klubilla pääosin taiteilijoista sekä muusikoista koostunut porukka eli ajoittain sanoisinko huomattavan vauhdikasta elämää. Klubilla oli taidenäyttelyiden ja konserttien ohella myös mittavaa asiaohjelmaa. Vuodenvaihteessa 1994-95 klubille saatiin vieraaksi filosofi Pertti Lande Lindfors, jonka kuva vierailun ajalta tuli myös postissa.

Lindfors Aurora-klubilla n.1995

  Parikymmentä vuotta aikaisemmin 1970-luvun puolivälissä asustelin Markku af Heurlinin komiassa lukaaalissa Oikokadulla, joka tuolloin oli  monen ikimuistoisen ja merkittävän tilaisuuden näyttämönä. Muistelen Markun tuolloin toimineen Lindforsin väitöskirjan alustavana tarkastelijana ja ohessa saamme kuulla lisää tarkastelijamme huomioita ikimuistoisesta Landesta.
(JO)

PERTTI LINDFORS – HENKILÖKOHTAISIA MUISTOJA

Teoreettisen filosofian dosentti Pertti ”Lande” Lindfors kuoli 26.4.2007 80-vuoden iässä Sain kaksi päivää myöhemmin leskeltä ilmoituksen ja kutsun hautajaisiin viikkoa myöhemmin. Saattoväkeä krematoriokappelissa olikin paikalla alun kahdeksankymmentä henkeä. Harvaanpa sentään on viittä professoria saattamassa hautaan. Rehtori Niiniluoto isännöi toista tilaisuutta, joten hän vain lähetti kirjeen.

Hautajaisissa ihmisestä saa kuulla paljon. En tiennyt hänellä olevan tytär, lääkäri. Jotain kertoo ihmisestä sekin, että Satumaan sävelten saattamana hän sai lähteä kohti suurta tuntematonta.

uatajksiissa saa ihmsiesta ä tietää paöljHauta

Muistotilaisuudessa istuin sitten TKK:n radiotekniikan professorin Martti Tiurin kanssa samassa pöydässä yhdessä Dos. S. Albert Kivisen kanssa. Näin tutustuin tähän hyvin miellyttävään ihmiseen. Hän vuorostaan oli tutustunut Lindforsiin Tiedepoliittisessa yhdistyksessä. Kumpikin halusi pitää luonnontieteiden ja tekniikan puolta.

Lindfors oli syntynyt 12.1.1927 Oulussa. Erinäisten värikkäiden vaiheiden kautta hän päätyi Helsinkiin ja Norssiin, jossa selitti olevansa vain tällainen landelainen. Välitunnin jälkeen luokkatoveri keksikin sitten sopivan nimen luokan matematiikkanerolle: ”Siinähän meillä on oikea Landelöf” (Siis matemaatikko Ernst Lindelöfin mukaan).

Filosofian opintonsa Lindfors aloitti Eino Kailan aikana ja oli hänen lahjakkain oppilaansa. Toisena opintoalana oli biologia, erityisesti perinnöllisyystiede. Erityisenä ideana hänellä oli uuden tieteen, kybernetiikan ajatukset ja sovellutukset filosofiaan. Poikkeuksena lähinnä porvarillisissa yliopistopiireissä Lindfors oli aktiivinen kommunisti. (Oliko hän koskaan SKP:n jäsen, en tiedä) Lindfors jatkoi opintojaan logiikan suurvallassa Puolassa  – hän hallitsi täysin puolaa  -  sekä Itä-Berliinissä Georg Klausin johdolla. Klaus oli tuonut kybernetiikan Itä-Eurooppaan, jossa sitä vielä Stalinin aikana pidettiin porvarillisena valetieteenä.

Lisensiaatintutkinto valmistui nopeasti, mutta loistavasti alkaneet opinnot keskeytti sama doping-aine, joka monelle muullekin oli ollut kohtaloksi, alkoholi. Yliopiston kuppilassa lisensiaatti Lindforsin rähjäinen hahmo ja terävät sanat olivat käsite. Ja tällaisena häneen tutustuin, taisi olla vielä lukioaikanani Filosofisessa yhdistyksessä tai yhdistyksen järjestämässä Tampereen marxilaisen filosofian kollokviossa marraskuussa 1971.

Suomeen kybernetiikkakuume iski vuonna 1968, jolloin Norbert Wienerin klassikko Ihmisistä koneista, kielestä suomennettiin ja monipuolisesti lahjakas Yrjö Ahmavaara julkaisi teoksensa Informaatio, tutkimus tiedotuksen logiikasta.  Seuraavana vuonna hän kirjoitti teoksen Yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia. Hyvin inspiroiva teos, jonka Jaakko Hintikka osasi lyödä lyttyyn oikein kunnolla lausunnossaan Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professuurin täyttämisestä. (Siitä kerron myöhemmin). Erkki Kurenniemen kybernettinen musiikki oli tuolloin underground-liikeessa in.

Lindfors innosti minut tutustumaan  Klausiin ajatuksiin. Niinpä ostin Kansankulttuurin kirjakaupasta Koiton talosta Simonkadulta Klausin yleistajuiset teokset Was ist was soll Kybernetik ja Was ist was soll Operationsanalys. (jossain ylähyllyllä). Kirjan Kybernetik in Philosophischer sicht lainasin DDR-Kulturzentrumista Hakaniemen torin varrelta. (Siellä oli muuten mukava kirjastonhoitaja, jonka 12-.vuotias tytär jumppasi ja seisoi käsillään kirjahyllyjä vasten). Kaipa minäkin sitten olen johonkin Stasin luetteloon päässyt.

7.7.77  Lindfors totesi juoneensa viimeisen lasillisensa, ryhdistäytyi ja vuotta myöhemmin väitteli tohtoriksi kauan tai oikeastaan aina tutkimallaan aiheella eli yksinkertaisuusperiaatteella ja jatkoi sen jälkeen lukujaan mm. Münchenissä. Hänen saksankielistä väitöskirjaa arvostetaan edelleen Keski-Euroopassa.

Lyhyesti yksinkertaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että kahdesta teoriasta, jotka selittävät saman asian, yksinkertaisempi on parempi ja voitaisiinko sanoa todenmukaisempi. Muistinvarainen lainaus Eino Kailan kirjasta Inhimillinen tieto: ”Aurinkokunnan liikkeet voidaan esittää sekä koordinaatiossa, jossa aurinko on keskipisteenä että koordinaatistossa, jossa keskipisteenä on maa. Mutta koska jälkimmäsessä tapauksesa yhtälöt tulisivat paljon monimutkaisemmiksi, sanomme että maa ja planeetat kiertävät aurinkoa.”

Lindfors itse katsoi, että tämän yksinkertaisuusperiaatteen  johdosta marxilaista dialektista materialimia voidaan pitää oikeana maailmanselityksenä. Huom: siis dialektista materialismia eikä marxilais-leniniläistä valefilosofista ja tosiasiassa idealistista dogmatikkaa.

Syksyllä 1993 seurasin Lindforsin filosofista seminaaria, jota lähinnä saattoi luonnehia mailmoja syleileväksi. Pääasiallien aihepiiri oli ajan henki, Zeitgeist sekä hallituksen ja eräiden professorien haukkuminen. Vähän harmittaa tunnustaa, että vasta silloin sain tutustua Aron Belliin ja tietää, että hän oli ollut CIA:n Helsingin toimiston päällikkö. Erittäin paha aukko sivityksessä. Puoliso Marja-Liisa Bell oli taidehistorioitsija.

Viimeisen kerran tapasin Lindforsin  lokakuussa 2005 Filosofisen yhdistyksen kokouksessa, jos oikein muistan. Esitelmöitsijänä oli matematiikan lehtori Julette Kennedy ja aiheena Gödelin epätäydellisyysteoreeman 75-vuotisjuhla. (Lauseen todistuksen olin joskus lukenut em. Klausin teoksesta). Pelkistettynä Gödelin epätäydellisyysteoreema sanoo, että mitään kokonaislukujen aritmetiikan sisältävän teorian ristiriidattomuutta ei voi todistaa. Kauhistuttava tieto: ihmiskunta ei voi koskaan ehdottomalla varmuudella tietää, onko 2 + 2 todellakin aina ja ehdottomasti 4.

Esitelmästä en muista muuta, kuin että teoreemansa todistamista varten Gödel oli suurella vaivalla etsinyt norjalaisen loogikon Skolemin Helsingforsissa 1922 Pohjoismaiselle matemaatikkokongressille pitämän esitelmän kongressijulkaisusta.  Berliinin yliopiston lainauskuitit olivat vielä tallella: siunattu saksalainen perusteellisuus.

Vein Lindforsin ja Kivisen sitten kotiin Meilahteen. Ja se olikin viimeinen kerta kun hänet tapasin

Markku af Heurlin.

Klubi 6.2.2013 klo 17.00: FL Eero Ojanen: ALEA IACTA EST

 
Matti Hyryläinen esitti alustuksessaan Kapitalismi vai vapaus (30.1.) tiivistetysti käsityksensä ideologian, politiikan ja talouden evoluutiosta. Edelleen Hyryläinen pohti niitä haasteita joiden keskellä tänään olemme ja nosti esiin uusia ratkaisuideoita myös arpomisen ja sattuman suunnalta.  Hyryläineen liikkui äärimmäisen harvinaislaatuisen lunnonvaran, eli poliittisen mielikuvituksen perin vähän kynnetyillä pelloilla!

Keskustelu oli kiivasta ja poikkeuksellisesti päätimme pysyä näiden kysymysten ja ideoiden piirissä vielä toisen istunnon ajan.
Teemaan tarttuu Kriittisen tj. FL  Eero Ojanen, joka  alustaa istunnon otsikolla Alea iacta est - arpa on heitetty.

Tässä taustamateriaaliksi vielä tiivistelmä Hyryläisen mietteistä:

IDEOLOGIA eli selitys yhteisestä hyvästä

0 – EI MITÄÄN   Täysi vapaus jokaiselle yksilölle. Aina olemassa oleva lähtökohta.

1 – MÄÄRÄTTY YKSI TOTUUS   Uskonto, poliittinen aate, taloudellinen totuus. Vapaus vain ainoalla oikealla tiedolla ja sitä kannattavalla joukolla. Sensuuri. Valloitus- ja kasvuideologia.

2 – HYVÄKSYTÄÄN RYHMILLE OMAT TOTUUDET   Kaikkien ideologisten joukkojen tasavertainen vapaus. Omaa joukkoa koossa pitävän tiedon ylistäminen tai salaaminen. Talouden kasvuideologia.

3 – YKSILÖLLISTEN TOTUUKSIEN TUNNUSTAMINEN  Yksilöllisten toiveiden tasavertaisuus on laajin mahdollinen ideologia. Jokainen on yksilö, mutta kaikki eivät ole kristittyjä tms. Filosofia ja tiede. Muuta ideologiaa ei ole kuin tiedon vapaus, ei kasvuideologiaakaan.

POLITIIKKA eli yhteisen hyvän edistäminen

0 – EI SÄÄNTÖJÄ   Vahvin määrää, alkeisdarvinistinen. Ei ihmisten maailmassa.

Aristoteles vauhdissa

1 – YKSINVALTA   Ideologiaan perustuva pakkovalta. Teokratia, kommunismi, kapitalismi. Vahvin joukko ottaa itselleen kaikki vapaudet ideologian nimissä. Universaali luonteeltaan. Sensuuri. Häviää eri yksinvaltojenvälisten riitojen kuluihin ja tiedolliseen kehittymättömyyteen.

2 – ENEMMISTÖDEMOKRATIA   Nykyinen käytäntö. Äänten enemmistö, joukkovoima määrää. Puolueiden valta. Vapaus rajautuu demokratian sääntöjen noudattamiseen, äänestykset, sananvapaus vaan ei tiedonvapaus. Yhteinen hyvä rajoittuu kansalliseksi. Mahdoton hallita globaalia taloutta.

3 – YKSILÖDEMOKRATIA   Teoreettinen ideaali. Sattumanvaraisesti valittu ääni määrää. Jos seitsemän kymmenestä äänestää jaa ja kolme ei, todennäköisyys ehdotuksen läpimenoon on 70%. Enemmistövaltaa suojaavista laeista luopuminen mutta yksilöiden oikeuksien säilyttäminen.

TALOUS eli yhteisen hyvän ravitseminen

0 – EI RAJOITUKSIA  Susien vapaus lammaslaumassa. Luonto ennen ihmistä.

1 – IDEOLOGIAN MUKAINEN SÄÄTELY   Omaisuuden hankkiminen ja kasvattaminen yhden vallan alle ideologiaan nojaten. Sosialistinen, myös kansallissosialistinen pakottaminen. Kapitalistinen, omistajien suorittama painostamisella säätely taloutensa kasvattamiseksi ainoaksi omistajaksi. Korruptio.

2 – SOSIALISMIKAPITALISMI   Puolueiden ja yritysten yhdessä säätelemä sekatalous. Sopimusvapaus joukkojen kesken. Poliittinen painostaminen kaupan. Kasvuideologisia poliittisia säätelyitä: osakeyhtiö vajavaisine omistajanvastuineen, patentti- ja tekijänoikeudet monopoleina, laaja liikesalaisuussuoja oman kansallisen talouden kasvattamiseksi. Sallitaan kapitalistinen säätely eli myyjien suorittama ostajien valikoimisella ja syrjimisellä painostaminen. Taloudellisen taistelun kulut ajavat konkurssiin.

3 – AITO MARKKINATALOUS   Yksilöiden ostoillaan ohjaama. Valinnan vapaus on ostajalla, ei myyjällä. Jokaiselle myytävä samalla hinnalla ketään syrjimättä. Poliittinen painostaminen on kannattamatonta, koska ei ole poliittisesti säädeltyjä erioikeuksia. Yhteisen ja yksityisen talouden suhde määrätään (yksilö)demokraattisesti. Taloutta koskevan tiedon vapaus; liikesalaisuuksia koskevat sopimukset eivät lailla suojattuja. Yksilöillä sen sijaan on täysi vapaus omien tietojen paljastamiseen tai salaamiseen.