Klubilla 10.4. klo 17.00: VTL Jaakko Blomberg: Suomen ulkopolitiikan kylmän sodan aikaisia käsitteitä

Keskiviikkona 10.4. vieraaksemme saapuu VTL  Jaakko Blomberg (s.1942). Vieraamme opiskeli  vauhdikkaalla 60-luvulla filosofiaa ja sosiologiaa ensin Helsingin yliopistossa (63-67) ja sitten Brandeis Universityssä  lähellä Bostonia Yhdysvalloissa (68-69). 1960-luvulla Blomberg  toimi myös Jarno Pennasen perustaman Tilanne-lehden toimitussihteerinä (1966) sekä  Ulkopolitiikka-lehden päätoimittajana (67-68). Poliittisesti Blomberg lukeutui tuolloin  SDP:n nuoremman polven piirissä Paavo Lipposen avaaman ns. uuden ulkopolitiikan hahmottajiin, jonka  yhtenä merkkipaaluna ilmestyi Blombergin ja Pertti Joenniemen teos Kaksiteräinen miekka  (Tammi, 1971).  1969-72 Blomberg oli käytännöllisen filosofian assistentti Helsingin yliopistossa. Pian tie vei kuitenkin ulkoministeriöön ja pitkään, vaikutusvaltaiseen uraan
ulkopolitiikkamme konehuoneissa ja komentosilloilla. Urakkansa  päätökseksi Jaakko Blomberg  oli maamme suurlähettiläänä Virossa 2001-05. 

Jaakko Blomberg toimi näinä vuosina ulkoasiainministerön keskeisissä tehtävissä ensin poliittisen osaston päällikkönä ja sitten poliittisena alivaltiosihteerinä. Hän ei siten ainoastaan ollut näköalapaikalla vaan myös itse keskeinen osallinen Suomen ulkopolitiikan ratkaisuihin ja valintoihin näinä suuren muutoksen vuosina. (Erkki Tuomioja) 

Filosofiaan, sosiologiaan, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja kansainvälisiin suhteisiin liittyvien artikkeleiden ja Joenniemen kanssa julkaisemansa teoksen lisäksi

Blombergilta ilmestyi 2011 piinallisen yksityiskohtainen selvitys  kylmän sodan loppuvaiheista maamme näkövinkkelistä vuosina 1988 – 94. Vakauden kaipuu. Kylmän sodan loppu ja Suomi (WSOY)  vaatii lukijalta kohtuullista sitkeyttä, mutta teos rekonstruoi tarkasti tuon dramaattisen ajan ajan riennon. 

Blombergin alustuksen otsikko  Suomen kylmän sodan aikaisia käsitteitä  saattaa kuulostaa  kuivakalta, mutta Blombergin pitkä kokemus ulkopolitiikkamme näköalapaikoilla  ja osallisuus historian käänteissä 60-luvun kuohuista tähän päivään antanee kuulijoille hyvän mahdollisuuden saada alustajaltamme myös henkilökohtaisempia tuntemuksia ja oivalluksia matkan varrelle.

SIVISTYKSEN NIMISSÄ - PYSÄHTYKÄÄ! Kriittinen, Otavan Opisto ja Virtaa-klubi järjestävät seminaarin 12. - 13.4.

Seminaarin alkutahdit pe 12.4. klo 19.00 Kulttuurikeskus Sandels, Topeliuksenkatu 2 (Töölöntori):
Schumannin Sininen Kukka, musiikkia Virtaa-klubilla. Liput 10/6 e. Jatkokäsittelyä lauantaina klo 10.00 - 15.00. Paikka Lyceumklubi, Rauhankatu 7 E 45. (Krunikka) . Päivä alkaa keskustelulla edellisen illan konsertista. Seuraavaksi alustuksia: Matti Vesa Volanen (Jyväskylän yliopisto): Työssä oppiminen - sivistys työn kautta. Toivo Salonen (Lapin yliopisto): Tiede, tieto ja sivistys. Tauon jälkeen Eira Hernberg (Helsingin yliopisto): Sivistyminen uskonnon kautta sekä Eero Ojanen (täältpäin): Sivistys sydämen sivistyksenä.  Kommentteja, keskustelua. Lauantain tilaisuuteen vapaa pääsy.

Kevätpäivän tasausklubi ke 20.3.2013 kello 17.00: Markku af Heurlin.: Kaksi päiväntasausta ja kaksi päivänseisausta - katsaus vuodenkiertoon

Tasattu on.

Klubi on huomioinut vuodenkierron tasaukset ja seisahdukset merkintöinä ja muistutuksina täällä blogissa. Keskiviikkona 20.3. 2013 kevätpäivän tasaus osuu kerrankin klubipäivälle. Näin ollen päivän istunto kuluu tasauksen siivellä vuodenkierron äärellä. Kierroksen ulottuvuuksia valottaa Markku af Heurlin.  Muistin virkistykseksi af Heurlinin lyhyt alkuselvitys juhlapäiväämme liittyen:

Kevätpäivän tasauksena aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpallolta pohjoiselle eli ylittää taivaan ekvaattorin. Kevätpäivän tasauspiste on tähtitieteessä taivaanpallon nollameridiaanin määrittelykohta ja sitä merkitään Oinaan merkillä.
...
Maapallon pyörimisakseli tekee hidasta prekessioliikettä, eli taivaannapa siirtyy hitaasti. Pohjantähden lähellä se on vain lyhyen aikaa, siinä tuhannen vuotta.
...
Aika kevätpäivän tasauksesta syyspäivän tasaukseen on 186,44 vrk. ja syyspäivän tasauksesta kevätpäivän tasauksen 178,8 vrk. Ei siis tasan puolta vuotta.

Kevätpäivän tasauksena päivä on kaikkialla maapallolla yhtä pitkä, periaatteessa 12 tuntia, mutta ei aivan tarkkaan. Auringon keskipiste nousee kaikkialla idästä kello 6 paikallista aikaa ja laskee kello 18 paikallista aikaa tähtitieteellisen horisontin alle. 

POHJOINEN ÄÄNI

Äskettäin ilmestyneessä Lapin yliopiston KIDE-lehdessä 1/2013 oli filosofi Toivo Salosen puheenvuoro, jonka julkaisemme ohessa. (JO)


Yliopisto yhteiskunnan omatuntona

Nykyhetken akateemisen keskustelun ongelmana on tietoisuusvaje: vallitsee ymmärtämättömyys yliopistollisen toimimisen ehdoista ja yhteiskunnallisista seurauksista. Yliopistoa ei mielletä yhteiskunnan omatuntona. Ongelma kätkeytyy, sillä puhe omatunnosta, vakaumuksesta ja kutsumuksesta kuulostaa vanhanaikaiselta.

Monien kielien sanassa omatunto on ollut lähtökohtana tietäminen tiedostamisena ja kanssatietämisenä. Saksan, englannin ja ruotsin kielessä sanassa omatunto (Gewissen, conscience, samvete) on enemmän yhteyttä latinaan (conscientia) kuin suomen sanassa omatunto. Kun koemme omatunnon jumalallisena äänenä, kuiskauksena tai kipinänä ihmisen päässä, pidämme sitä luonnollisena ja erehtymättömänä tai sitten vastakohtaisesti vanhakantaisena kuoluetuvana jäänteenä. Emme miellä sitä ruotsalaisesti tai saksalaisesti (aiemmin Mitwissen) yhteistajuntana. Suomalaisessa puhetavassa omatunnosta jää puuttumaan yhteisöllisyys (kanssa, yhteisesti) sekä tietoisuuden ulottuvuus. Omatunto otetaan valmiina, ei kasvatuksen tai ympäristön luomuksena.

  Nykyhetkessä yliopistolla ei ole omatuntoa tai, jos toisin katsotaan, se on puolittunut. Kukin keskittyy työtehtäviensä hoitamiseen ja huolehtii statuksestaan. Tehokkuusideologian vauhdittamina useimmat ovat oppineet välttämään syventymistä periaatteellisiin näkökohtiin ja kysymyksiin. Opettajat ja tutkijat tuottavat satunnaisesti yliopistollista tietoisuutta, jolloin kokonaisuuksia koskevien näkemysten muotoileminen jää hallinnossa toimivien huoleksi. Yliopistohallinnossa ihmiset toimivat edelleenkin velvollisuudentuntoisesti, he kokevat suurta vastuuta ja suorittavat työnsä tunnollisesti.  Ongelmana on, että hallinnon ammattilaiset ovat hallinnon ammattilaisia eivätkä voi olla riittävästi perillä itse asioista, sisällöstä. Parhaimmat voivat ehkä aavistaa, millaisia tutkimuksellisia työkaluja metodiopetuksessa kehitellään tai millaisten teoreettisten ajatusten varassa huomisen murheet ovat kohdattavissa.

  Luontevasti yliopistobyrokratia tuntee solidaarisuutta valtionhallinnon byrokratiaan. Tieteentekijät taas ovat arvaamattomia ja taipuvaisia esittämään hankalia kysymyksiä. Muutoksien ja ohjauksen seurauksena opetusministeriöstä on tullut  yliopistobyrokratian yliminä. Keskus- ja paikallishallinnon yhdysside vahvistuu, kun on yhteinen kieli ja muotoihin pitäytyvä ajattelutapa. Tarkoitus on hallita, valvoa, ohjata, sopeuttaa ja vaientaa vastahakoisia. Nuorelle tutkijalle urakehityksen katkeaminen tai oppiaineesta vastaavalle professorille resurssien menetys ovat toimivia uhkia. Hallinnollis-tekninen ajattelu kammoksuu vallitsevien asenteiden ja ajatusmuotojen purkamista eikä se suuntaudu tuntemattomille tai tiedollisen niukkuuden alueille. Ytimeltään hallinnollinen ajattelu on tieteellisen työskentelyn vastaista. Sen taipumus on syleillä hallinnollisesti ennustamaton tiedotus hengettömäksi. Ongelmia tulee yliopistobyrokratian sanellessa tieteellisen työskentelyn suunnat ja asettaessa tutkimukselliset reunaehdot.

Yliopiston ei pidä olla harmonisoitu kone, joka tehokkaasti tuottaa minimiresurssein standardoituja tutkintoja ja meriittiartikkeleita. Uudet ajatukset ja tosiasioiden tulkinnat syntyvät ristiriidoista. Vasta- kohtaisuuksien  kohtaamiset ja marginaaliin joutumiset olkoot ponnin tuoreen tiedon tuottamiseen.

  Yliopiston olemassaolon oikeutus yliopistona perustuu ajattelun jatkuvaan uusintamiseen; ajattelun, joka kykenee kohtaamaan kokonaisuuksia, lähtökohtia, periaatteita ja merkityksiä. Silloin ihmistieteellisessä opetus- ja tutkimustoiminnassa on kyse arvojen ja erityisesti päämäärien ymmärtämisestä. Yliopisto on todellista ja järjellistä muodostuessaan tietoisuutensa kautta yhteiskunnan omatunnoksi. Ajatus on mahdoton, jos akateemiset ihmiset alistetaan välineelliseen järjenkäyttöön vailla oikeutusta tai kykyä pohtia ääneen toimimista ohjaavia ja oikeuttavia arvoja.

- Fin

Klubi ke 13.3.2013 klo 17.00: Taiteilija, akateemikko Outi Heiskanen: TAITEILIJAN ELÄMÄ

Keskiviikkona 13.3. klo 17.00 vieraaksemme saapuu taiteilija, akateemikko Outi Heiskanen.

Puheenvuorossaan Taiteilijan elämä Heiskanen pohtii ääneen ja johdattaa aiheeseen mitä on olla taiteilija.

1970-luvun alussa alkaneen julkisen taiteilijauransa myötä Heiskanen on kulkenut omia polkujaan ympäri maailman ja metsien.  Heiskanen on opiskellut sekä Taideteollisessa oppilaitoksessa että Suomen Taideakatemiassa. Heiskanen tunnetaan  hienovireisestä grafiikastaan. Grafiikan opettajana Outi Heiskasella oli Mestari Pentti Kaskipuro.

- Eräänä päivänä Outi, Mirja Airas, Pekka Nevalainen ja Hannu Väisänen ylittivät Huvilakatua Helsingissä ja silloin aurinko osui jokaiseen - Syntyi Record Singers. Myös Bellinin akatemia ilmestyi samojen ihmisten harteille. 

Heiskanen on toiminut taiteilijan työnsä lisäksi kuvaamataidon opettajana sekä Kuvataideakatemian professorina ja rehtorina. Vuonna 2004 Outi Heiskanen nimitettiin akateemikoksi.

."Taiteilija altistaa itsensä arvioitavaksi. Taiteilijan on oltava rohkea kaiken tämän edessä."
 ...
Klubi-ilta Outi Heiskasen seurassa oli omalaatuinen kokemus. Taiteilijan elämänkaaren varrella ja maailmanmatkojen virrassa tapahtunut havailu (ts. ennen varsinaista havaitsemista tapahtuva maisemien yms. skannaus, mahd. uusi sana) on Heiskasen mielen välityksellä muodostanut erityislaatuisen kyvyn ja tavan ilmaista itseään kuvin, sanoin ja  laulaen. JO

Aurinkokivi ja Viikingit

1500-luvun englantilaisesta sotalaivasta löytynyt kappale vahvistaa otaksuman, jonka mukaan Viikingit kykenivät purjehtimaan myös pilvessä käyttämällä navigointiin läpinäkyvää kidettä, tässä tapauksessa islantilaista kalsiittia - Aurinkokiveä.
Materiaali polarisoi valoa ja sen avulla pystyttiin määrittämään tuiki tärkeä Auringon asema niin pilvisellä säällä kuin tähtösemme jo laskeuduttua horisontin taa. Kuvassa Oslossa sijaitseva komia pursi, jolla Viikingit purjehtivat maailman meriä jo ammoisina aikoina.