torstai 27. helmikuuta 2014

SIVISTYS LUO UUTTA


Seppo Niemelä filosofiklubilla 26. 2. 2014

Sivistyksen tekee vaikeasti lähestyttäväksi käsitteen moniulotteisuus. Sivistyshistoria on kertomus siitä valtavasta määrästä luovaa työtä, jota ihminen on olemassaolonsa aikana tehnyt eri puolilla maailmaa tutkiessaan olemassaolon ja sen mukana toden, oikean, kauniin, hyvän ja myös pyhän kysymyksiä. On syntynyt monia, myös keskenään kilpailevia käsityksiä siitä, mitä sivistys on. Sivistysten saavutukset antavat pohjan nykyajan sivistymiselle. Sivistystyö ei kuitenkaan ensisijaisesti tarkoita menneen luovan työn tulosten opettamista. Näin tekemällä syntyy kyllä oppinut, mutta ei sivistynyt. Sivistystyön ydintä on sivistysteoreetikkojen mukaan sen luovuuden ja innovatiivisuuden herättäminen, jolla aiemmatkin saavutukset on tehty.

Pauli Siljanderin mukaan sivistys pedagogisena käsitteenä on perimmiltään idea uutta luovasta toiminnasta; käsitteen ydintä on muotoutuminen, hahmon rakentaminen ja uuden luominen. Lisäksi hän toteaa, että sivistys on prosessikäsite. Myös sosiaalipedagogiikka perustuu Juha Hämäläisen mukaan sivistysteoriaan. Siinä sivistys käsitetään ihmisen kehityspotentiaaliin perustuvaksi inhimillisen kasvun prosessiksi. Sivistys luovana toimintana avaa sivistystyölle viisi sivistyspedagogiikan kannalta oleellista kiinnekohtaa:

Jokainen ihminen on yksilöllisen perimänsä ja elämäntilanteensa vuoksi (i) ainutlaatuinen; sivistyminen on omaehtoinen, autenttinen, uutta luovana ennakoimaton oppimisprosessi, joka painottaa yksilön vapautta todellistaa itseään uudella tavalla.

Sivistyminen etenee itsen (persoonallisuuden, potentiaalinen) ja sosiokulttuurisen ympäristön (ii) vuorovaikutuksena. Vuorovaikutus tekee ihmisestä peruuttamattomasti sosiaalisen olennon; ihmisestä tulee ihminen vasta yhteisössä.

Siljander (2008, 75) tiivistää sivistysprosessin tavoitteen: ihminen kasvaa (iii) omaehtoisesti toimintakykyiseksi subjektiksi samalla kun hän rakentaa yksilöllistä identiteettiään eli vastausta siihen, kuka minä olen ja keihin minä kuulun. Tavoite on myös sivistystyön käytännön kannalta oleellinen.

Sivistys (iv) kuuluu kaikille. Jokainen voi sivistyä. Sivistys ei jaa etuoikeuksia. Usein sivistystyössä on kannettu huolta ihmisistä, jotka sosiaalisen aseman, perhetaustan, ohuen koulutuksen tai muista syistä eivät ole päässeet omakohtaisen toimintakyvyn alkuun.

Luovana prosessina sivistykseen sisältyy ajatus (v) olemassa olevan ylittämisestä ja paremmasta maailmasta. Uudet sukupolvet eivät pärjää muuttuvassa maailmassa edellisten antaman sivistysperinnön varassa. Perinnön kehittäminen on elinehto. Nykytila on tästä hyvä esimerkki: tarvitaan uusi sivistys kohtaamaan ekologiset ja globaalin talouden ongelmat.

Perustuslaki 16 §
Sivistykselliset oikeudet
Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.
Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.

2 kommenttia:

  1. Klubilla kysyttiin keskustelussa: Mikä on kulttuurin ja sivistyksen ero? Mielestäni kulttuuri on jonkun alan viljelystä: Esimerkiksi Agriculture, jos sallitaan hyppy englannin kieleen, tulee latinan "maanviljelys" käsitteestä. Maatalous on ihmisen peruselinkeinoja. Agri-cola: maan viljelijä, luuloni mukaan: Yhteenkirjoitettuna sukunimi Agricola (, Mikael).
    Sivistys on hengen kulttuuria. Esitelmöitsijä johti sivistys -sanaa muistaakseni pellavan jalostamisesta langaksi ja kankaaksi. Voi olla, että siveys, siis hyvien tapojen noudattaminen tulee sivistyksestä tai toisinpäin. Hengen viljelys tuo mieleen kasvatustieteessä yleisen käsitteen elinikäinen oppiminen.
    Terveisin ja kiitoksin Veikko Timonen

    VastaaPoista
  2. Wkipediasta copy/paste: Viipurissa Mikael Olavinpoika otti sukunimekseen isänsä ammatin mukaan Agricolan (lat. 'maanviljelijä'), joka oli suosittu nimenomaan Saksan humanistipiireissä, joihin Agricola opiskeluaikoinaan Viipurissa tutustui.

    Kopiointi loppuu. Tarkennan vielä kulttuurin ja sivistyksen eroja: Kulttuuri olisi elinkeinoa koskevaa, normaalia talouselämää. Esimerkiksi "maantiekulttuurin erot Suomessa ja Ruotsissa".
    Sivistys olisi ihmsien kehittämiä sosiaalisia taitoja, joilla yritetään löytää pelisääntöjä elämälle. Romaani voi kuvata rappiota, vaan se ei edistä rappiota. Klassinen musiikki voi innostaa, vaikka ei ole musikaalinen tai alan ammattilainen. Live konsertti voi olla rauhoittava kokemus, kun ainakin itse suoraan sanoen en muista eräästä konsertista Tempepliaukion kirkosta muuta, kuin että ranskalainen turistipariskunta söi Taxfree kaupasta saatavia alkoholipitoisia suklaakonvehteja.
    Terveisin V. Timonen

    VastaaPoista

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005